Nurmijärven seurakunta - etusivulle

Aleksis Kiven kotikirkko

Osoite: Aleksis Kiventie, Nurmijärvi
Parkkipaikka ja Kirkonkylän seurakuntakeskus:
Kirstaantie 5-7

Nurmijärven kirkon vihki käyttöön 12.10.1793 Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus. Kahta päivää vaille 41 vuotta myöhemmin syntyi Palojoen kylässä Aleksis Stenvall, sittemmin kansalliskirjailijanamme tunnettu poika.

Kirkko on avoinna valtakunnallisena tiekirkkona tutustumista ja hiljentymistä varten 10.6. - 12.8.2012
joka päivä klo 11 - 18
(ei juhannusaattona).
- Rukoushetki joka ke klo 12
- Museokahvila kirkonmäellä
avoinna tiekirkon ajan, tuotto lähetystyöhön nimikkolähettiemme työn tukemiseen.

Sisäkuvat ja faktat

Aleksin naisihanne

Kirkko teki Aleksiin suuren vaikutuksen. Hän kuvaa kirkkoa ja tuntemuksiaan runoissaan ja kirjeissään.
Kirkko rakennettiin aikanaan järven rannalle, joskin järvi 1900-luvulla kuivattiin viljelyskäyttöön. Palojoelta Kirkonkylään tultaessa temppeli näkyi Kirkkojärven toisella puolella:
“Sen toisella rannalla seisoi Temppeli korkea. Siell´ kuulimme virsien veisuun Ihanast huokaavan, ja, viimein kuin jumalten maasta, Temppelin kello pauhas.” (Aleksis Kivi: Sunnuntai).

Löytyypä kirkosta hänen naisihanteensakin. Palojoen nuoret istuivat etelälehterillä, josta näkyi vastapäisen lehterin peilissä oleva maalaus ‘Nurmijärven Madonna’. Kivi kirjoitti ystävälleen A.R. Svanströmille: “... Huomaa myös neitsyt Maria, lapsi sylissä: hänen kasvonsa ovat minusta aina olleet naiskauneuden ihanne, varsinkin kun niitä katselee etäältä.”
 

Kuninkaalta lupa puukirkkoon

Nykyinen Nurmijärven kirkko on seurakunnan neljäs kirkko. Ensimmäinen, Pyhän Martin kirkko lienee rakennettu 1400-luvun lopulla. Vuonna 1558 Nurmijärvi mainitaan Helsingin pitäjän seurakunnan kappelina ja tuota vuotta on pidetty seurakunnan syntyajankohtana. Itsenäinen seurakunnasta tuli 1600-luvun alussa.
Silloisten puukirkkojen ikä oli noin sata vuotta. Niinpä Nurmijärvellekin rakennettiin neljä kirkkoa noin sadan vuoden välein.
1700-luvun lopun lähestyessä todettiin vanha kirkko huonokuntoiseksi, jopa vaaralliseksi. Kerrotaan sen katon tuulella huojuneen. Uusi kirkko todettiin välttämättömäksi.
Ruotsin kuningas Kustaa III oli 1776 säätänyt, että kirkot on rakennettava kivestä. Paikkakunnan köyhyyteen vedoten nurmijärveläiset anoivat kuninkaalta lupaa rakentaa uusi kirkko puusta.
Lupa saatiinkin ja isännät toivat tulevalle kirkonmäelle rakentamiseen tarvittavat tukit. Työt aloitettiin tunnetun kirkonrakentajan Matti Åkerblomin johdolla huhtikuussa ja jo syyskuussa kirkko oli valmis. Sisustusta ja muutakin ilmettä tosin kohennettiin moneen kertaan myöhemmin.
Kellotapuli rakennettiin kirkonrakentamisesta jääneestä puutavarasta pari vuotta myöhemmin Matti Åkergrenin johdolla.
 

Apostolien kuvat
löytyivät seinästä

Varsinkin 1830-luvulla kirkon ilmettä kohennettiin melkoisesti. Lehtereiden peileihin maalasivat Eric Brorström ja hänen apulaisensa Jacob Gottlieb Wickman raamatullisia kuvia ja C.P.Elfström alttaritaulun sekä saarnatuolin evankelistat. Näin tehtiin, vaikka 1800-luvulla ei yleensä kirkkomaalauksia suosittu.
1880-luvulla mainitut maalaukset alttaritaulua lukuunottamatta peitettiinkin valkoisella maalilla, jonka alta ne löytyivät vasta 1990-luvun restauroinnin yhteydessä.
Osa urkulehterin apostolien kuvista oli siirretty portaiden seinärakenteiksi ja sahattu poikki. Maalaukset löytyivät porrasrakennelmaa peruskorjauksen yhteydessä purettaessa. Myös saarnatuolin marmorointi ja evankelistat löytyivät maalikerrosten alta vasta huolellisen restauroinnin avulla.
 

Lahjoitukset kertovat
rakkaudesta kotikirkkoon

Nurmijärveläisten huolenpito kirkosta ja monet lahjoitukset sitä varten kertovat rakkaudesta kotikirkkoon. Pääosa kirkon esineistöstä kuten kynttilänjalat, maljakot ja alttaritekstiilien pitsit on saatu kirkkoon lahjoituksina.
Kirkon peruskorjaus valmistui 200-vuotisjuhlille 10.10.1993. Remontissa kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa. Paanukatto uusittiin ja tervattiin. Penkkien puuaines on alkuperäistä, mutta selkänojan kallistusta ja istuinosan pituutta muutettiin mukavammaksi.
Penkkejä myös harvennettiin niin, että nyt kirkkoon mahtuu noin 750 henkeä. Alkujaan oli kirkkoon mahtunut pitäjän koko asujamisto, noin tuhat henkeä. Nykyään kirkko on usein täynnä joulun ja pääsiäisen ajan jumalanpalveluksissa sekä konfirmaatioissa.
Kirkon keskiristissä roikkuvan 24-kynttiläisen kattokruunun lahjoitti 1794 lepsämäläinen leskirouva. Tukholmasta perimillään varoilla hän halusi hankkia kotikirkkoonsa jotain oikein kaunista. Kruunussa on teksti: "Köyhän Lesken Maria Antreaxen tyttären Ostama Serkultansa Stockholmisa kuolelta kaupamieheldä Mathias Wivolenilda perityllä rahalla."
 

Jumalanpalvelus on
seurakuntaelämän keskus

Remontin yhteydessä kuoriosaa laajennettiin ja alttarikaide sekä etummaiset penkit tehtiin siirrettäviksi. Näin kirkossa on voitu jo järjestää monia huomattavia musiikkitilaisuuksia, mm. Radion sinfoniaorkesterin konsertti, Amadeus -suurkuoron ja orkesterin esittämänä W.A. Mozartin Requiem sekä Einojuhani Rautavaaran Kivi-ooppera.
Kirkko sai v. 1993 uudet, historiansa kolmannet urut. Martti Porthanin rakentama upea soitin on parhaimmillaan barokkimusiikin esittämisessä, mistä on saatu nauttia monissa konserteissa .

Nykyisin niin vehreä kirkonmäki oli vielä 1900-luvulle tultaessa paljas ja karu. Silloin alueelle ryhdyttiin istuttamaan puita ja ympäristöön kiinnitettiin muutenkin huomiota.

Vuonna 1995 seurakunta sai kirkonmäestä kunnan ympäristöpalkinnon.




“Kuva on korkea alttarin seinäs: Pilvissä väikkyy siel Ihmisen Poika Sankarin katsannol, Mut ihanast hymyvät huulens Ja otsansa kimmeltää.” ( Aleksis Kivi: Rippilapset).
Alttaritaulun on maalannut C.P. Elfström 1832.

Nurmijärven Madonna

Martti Porthanin rakentamien barokkiurkujen silhuetti ja osa apostolien kuvista, jotka löytyivät remontin yhteydessä 1993.

 
© Nurmijärven seurakunta // Kotimaa OySujuu-julkaisujärjestelmä
Etusivulle Yhteystiedot Sivukartta Sivun alkuun Tulosta sivu