Kohti luonnonmukaisempaa hautausmaan hoitoa

Luonnon monimuotoisuuden lisäämiselle on tarvetta myös hautausmaalla. Ekologisuuden huomioiminen onnistuu paremmin ottamalla monta pientä askelta kuin että koittaisimme tehdä yhden ison harppauksen. Joka vuosi muutaman askelen verran - ja kymmenen vuoden kuluttua olemme aivan eri tilanteessa kuin nyt.


Perennahoito on kaunis ja kestävä ratkaisu

Perennoja ja luonnonmukaisempia hoitotapoja - vähäisempää lannoitteiden, kasteluveden ja kasvisuojeluaineiden käyttöä pidetään uusina ajatuksina. Mutta itse asiassa suomalainen hautausmaakulttuuri on ollut muutamia viime vuosikymmeniä lukuunottamatta hyvin luonnonläheistä. Hautaustoiminnan ympäristöpäästöjä koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että suurin ympäristökuormituksen lähde ei ole hautaaminen itse, vaan haudalle tuotavat kesäkukat ja niiden hoitaminen. Nykyaikaiset pitkälle jalostetut lajikkeet eivät kasva ja kukoista ilman voimaperäistä lannoittamista ja säännöllistä kasvituholaisten torjuntaa.

Perennat eli monivuotiset kukat ovat monella tapaa hyvä vaihtoehto. Perennat lähtevät kasvamaan heti maan sulamisen jälkeen ja hauta on hoidetun näköinen keväästä yli kuukauden pidempään kuin kesäisiä serkkuja käytettäessä. Begonioita ja verenpisaroita voidaan istuttaa vasta kesäkuun puolivälin tietämillä yöhallojen mentyä. Kesäaikana perennat saavat vetensä jo sateesta eivätkä vaadi juuri lainkaan lannoitteita ja vielä vähemmän kemiallisia torjunta-aineita. Syksyllä useat perennalajit kukoistavat vielä ensimmäisten yöhallojen jälkeenkin. Kasvukausi jatkuu huomattavasti kesäkukkaloistoa pidempään.

Perennojen pitkäaikainen koristeellisuus perustuu ennen kaikkea kauniiseen lehdistöön, toisin kuin kesäkukilla jotka kukkivat jo istutusvaiheessa. Useilla perennalajeilla kukinta-aika kestää noin kahdesta viikosta kuukauteen.


Millainen perennaistutus meidän haudallemme sopii?

Perennakasvilajien valikoima on todella laaja. Hautausmaan kasvuolosuhteet vaikuttavat siihen, minkälaisia kasveja missäkin hautausmaan osassa voi kokeilla. Olosuhteet vaihtelevat kuumasta ja paahteisesta kasvupaikasta vanhojen hautaosastojen viileään varjoon.

Hautausmaan varjoiselle tai puolivarjoiselle paikalle sopivat monet lehtomaisten kasvupaikkojen lajit. Aurinkoisella paikalla taas menestyvät monet arojen ja vuoristojen karuihin olosuhteisiin kehittyneet lajit. Tällaisia kutsutaan usein hieman harhaanjohtavasti kivikkokasveiksi. Oman haasteensa kasvien valinnassa muodostaa se, että sopiva kasvien korkeus saisi olla vain 20-30 senttiä, jotta muistomerkin alimmat tekstirivit eivät jäisi lehtien taakse piiloon.

Suosituimpien perennakasvien joukossa on useita Hosta -suvun kuunliljalajikkeita sekä ainavihannat varjoyrtti (Pachysandra terminalis) ja taponlehti (Asarum europaeum). Jaloangervoista (Astilbe) ja iiriksistä (Iris) löytyy myös matalakasvuisia vaihtoehtoja. Mikään ei estä istuttamasta isommalle haudalle jotakin monista pionivaihtoehdoista (Paeonia), jolle läpäisevä hiekkamaa on mitä oivallisin kasvupaikka.

Hyviä vaihtoehtoja on myös esimerkiksi suvuissa Aquilegia (akilleijat), Heuchera (keijunkukat)  Potentilla (hanhikit), Campanula (kellot), Dicentra (särkyneetsydämet), Anemone (vuokot) ja Aster (asterit).

Samaan kukkaistutukseen mahtuu myös kahdesta tai kolmesta eri kasvista koostuva yhdistelmä, Perennojen lisäksi siinä voi käyttää myös monivuotisia kevätsipulikasveja kuten lumikelloja (Galanthus), helmililjoja (Muscari) tai talventähtiä (Eranthis).

Hautatoimen henkilökunta ja puistopäällikkö Marko Pesu (050 5976770) auttaa mielellään kaikissa kasveihin liittyvissä kysymyksissä.