Sanansija 27.8., 12. sunnuntai helluntaista

Tunne itsesi!

Käsky tai kehotus tuntea itsensä ei ole pelkkää nykyajan hömpötystä. Jo muinaiset kreikkalaiset graffititaiteilivat Apollonin temppeliinsä moraaliseksi elämänohjeekseen lausahduksen ”Gnothi seauton!”, ”Tunne itsesi!” Tällä kannustettiin ensisijaisesti oman luonteen, tapojen, moraalin, itsehillinnän ja muiden sellaisten piirteiden tutkiskeluun ja tuntemiseen, joiden kanssa ihminen joutui arkielämänsä keskellä painiskelemaan. Ihminen, tunne itsesi ja rajasi, älä kuvittele itsestäsi liikoja äläkä varsinkaan asetu Jumalaksi Jumalan paikalle!

Itsensä tuntemiseen kannustaminen ei ollut vain antiikin ajan ylevä periaate vaan se kuuluu olennaisena osana myös kristityn elämään. Kirkkovuodessa 12. sunnuntai helluntaista on kirkoissamme omistettu tälle teemalle. Modernissa maailmassa itsetuntemuksen näkökulmana on usein se, että meidän pitäisi tuntea itsemme mahdollisimman hyvin, jotta osaisimme kehittää itseämme ja tulla aina vain paremmiksi. Kristinuskon näkökulma on toisenlainen. Sitä kuvaa tarina miehestä, joka halusi oppia tuntemaan Jumalan. Hän meni papin luokse ja pyysi, että tämä opettaisi jonkin helpon ja lyhyen rukouksen, jota voisi rukoilla päivittäin. Pappi neuvoi miestä rukoilemaan sormiensa avulla: yksi sana yhtä sormea kohden. ”Herra, näytä millainen minä olen”, kuului rukous. Miehen tulisi rukoilla tätä rukousta jonkin aikaa ja tulla sitten takaisin. Muutaman kuukauden kuluttua mies palasi papin luokse valittaen, miten onnettomaksi hän oli rukouksen myötä tullut. Mitä enemmän hän rukoili, sen surkeammaksi hän tunsi itsensä. ”Hyvä”, totesi pappi, ”rukous on tehnyt tehtävänsä. Nyt opetan sinulle uuden rukouksen. Siinäkin on sana jokaiselle sormelle, mutta tällä kertaa rukoile: Herra, näytä millainen SINÄ olet.” Jonkin ajan päästä mies ja pappi jälleen kohtasivat. Tällä kertaa mies suorastaan säteili ilosta. Tuo uusi rukous oli muuttanut koko hänen elämänsä.

Itsensä tutkimisen sunnuntai haastaa meidät arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme ja näkemään itsemme rehellisesti. Se ei välttämättä ole kaunista katseltavaa. Näemme itsessämme paljon vajaavaisuutta ja sitä, minkä synti on meissä rikki runnellut. Itsensä tutkiminen ja tunteminen ei tarkoita kristillisessäkään kontekstissa sitä, että ei voisi nähdä itseään arvokkaana ja arvostaa hyviä ominaisuuksiaan. Mutta liiasta itseriittoisuudesta Herra meitä varjelkoon! Mitä vähemmän täydellisinä pidämme itseämme, sen enemmän meissä on tilaa Kristukselle ja sen nöyremmin osaamme ottaa vastaan armon Jumalan lahjana. ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:30)

Tiina Huovila
Rajamäen seurakuntapastori

Rationaalisuus ja usko -blogi

Kirkkoherra Ari Tuhkanen ja fyysikoksi koulutettu Pertti Eskelinen pohdiskelevat aihetta. Voit lukea ajatuksia tästä pdf-tiedostosta