Kokemus on totta                                                       

Usein kuulee ja joskus jopa omassa elämässä kokee pariskuntien väittelevän siitä, mitä toinen sanoi tai ei sanonut tai miten jokin tilanne tapahtui. Oma muistikuva on yleensä aivan toisenlainen kuin kumppanin ja silloinhan kumppanin täytyy olla väärässä, ja kun molemmilla kiistakumppaneilla on tämä näkökulma, niin jumiinhan tilanne menee, pahimmassa tapauksessa riitaan.

Vaikka monilla meistä on verrattoman hyvä muisti niin kommunikoinnissa se voi kuitenkin pettää. Sanoimmeko jonkin asian ääneen tai vain osan siitä vai ajattelimmeko sanoneemme sen, sanoimmeko sen juuri siinä keskustelussa vai edellisessä, käytimmekö juuri sitä sanaa vai synonyymia? Entäs vastaanottaja, oliko huomio täysin tilanteessa vai myös jossain muualla, kuunteliko hän asian loppuun vai rakenteliko mielessään jo vasta-argumenttia, oliko tilanne samankaltainen kuin jokin edellinen tilanne, jolloin asiat ehkä sekoittuvat? Nämä ja monet muut pienet seikat vaikuttavat siihen, miten muistamme ja koemme tilanteen hetken päästä. Ja silti kokemuksemme on meille totta. Totta vaikka toisen kokemus samasta tilanteesta on aivan toisenlainen.

Kokemuksemme tärkeyttä usein vielä korostaa se jos toinen ei ota sitä vastaan vaan esittää oman versionsa saman tien. Vaihtoehtoiset totuudet alkavat kilpailla keskenään. Kiistely asiasta on yleensä hyödytöntä koska kummankin kokemus on itselle yhtä totta. Jos kiistelyn tavoitteena on saada toinen perääntymään kokemuksensa todenperäisyydestä voi alkaa se lähentyä vallankäyttöä.

Ratkaisuna voi koittaa kaksivaiheista keinoa. Ensin jutellaan keskenään silloin kun tilanne ei ole päällä, että tällaiseen kokemusten oikeellisuus väittelyihin ajaudutaan aina silloin tällöin ja sovitaan että näissä tilanteissa yritetään pysäyttää tilanne toteamalla, että nyt keskustelu on menossa jumiin, kumpikaan ei ole väärässä. Sen jälkeen sovitaan, että kysytään tai jutellan, siitä kuinka nyt kannattaisi olla, kun on erilaiset kokemukset asiasta ja kummankin on totta. Ja mitenkä nyt edetään että asiassa päästäisiin eteenpäin. On tärkeää opetella kunnioittamaan toisen erilaisuutta ja hänen erilaisia kokemuksiaan.

Kirjoittaja: Lauri Anttila

Johtava perheneuvoja,  pari- ja perhepsykoterapeutti, työnohjaaja

kuva: Pixabay

Ole ystävä myös itsellesi 

Millainen suhde sinulla on itsesi kanssa? Joskus on hyvä miettiä tätäkin, sillä ihmisen suhde itseensä heijastuu vahvasti myös muihin suhteisiin, esimerkiksi parisuhteeseen. Sillä on merkitystä, näetkö itsesi ihan hyvänä ja kelvollisena ihmisenä vai riittämättömänä ja epäonnistuneena yksilönä. Ei ole merkityksetöntä, katsotko itseäsi ystävällisin silmin arvostavasti ja myötätuntoisesti vai ankarasti tuomiten?

Liiallinen kriittisyys ja tuomitsevuus itseään kohtaan nakertaa hyvinvointia. Silloin voi tehdä myös äärimmäisen ikäviä tulkintoja toisten vähänkään kriittisistä sanoista, esimerkiksi puolison lievä ja rakentavakin kritiikki voi tuntua kohtuuttoman raskaalta. Kumma kyllä, puolison kritiikin kestää paremmin kuulla, kun tietää olevansa joka tapauksessa riittävän hyvä ja kelpaavansa itselleen. Tietenkin parisuhdetyytyväisyyttä auttaa se, että satunnaisen rakentavan kritiikin lisäksi olisi yllin kyllin ja monin verroin enemmän positiivista palautetta. Herkemmin huomattaisiin hyvä, kerrottaisiin paljon ja usein siitä, mitä hyvää toisessa huomaa. Aidot kehut tekevät ihmeitä.

On mahdollista ystävystyä itsensä kanssa. Sitä kannattaa harjoitella, sillä elämä ystävän kanssa on helpompaa kuin arvostelevan tuomarin katseen alla. On myös totta, että toiset ihmiset voivat tulla ja mennä, mutta jokainen meistä joutuu selviytymään itsensä kanssa viimeiseen päiväänsä asti. Siksi olisi toivottavaa, että jokainen oppisi viihtymään itsensä seurassa. Jotkut kärsivät täydellisyyden tavoittelusta eivätkä armahda itseään, eivät sitten millään.

Eeva Kilven sanoja kannattaisi mielestäni uskoa: ”On vain yksi periaate: epätäydellisyys.  Joka hyväksyy sen, jaksaa elää."

Tutkija Kristin Neff määrittelee itsemyötätunnon koostuvan kolmesta eri osasta: ystävällisyydestä itseään kohtaan, sen oivaltamisesta että riittämättömyyden tunteet, virheet ja haavoittuvaisuus ovat tuttuja kaikille ihmisille sekä tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta. Itsemyötätunnon on todettu paitsi lisäävän hyvinvointia ja myös vaikuttavan myönteisesti vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Itselleen myötätuntoinen henkilö pystyy huomioimaan omia tarpeitaan ja toisten tarpeita tasapainoisella tavalla. Silloin kun elämässä on paljon kärsimystä ja surua, olisi erityisen tärkeää kohdella itseään myötätuntoisesti.

Oma sydämeni, salli minun olla vastedes sääliväisempi, salli minun elää omaa alakuloista itseäni kohtaan, lempeänä, hyväntahtoisena, ettei tämä tuskainen mieli enää tuottaisi itselleen lisää tuskaa.”   - Gerard Manley Hopkins -

Kirjoittaja: Elina Mäenpää 

Perheneuvoja, pari- ja perhepsykoterapeutti

Kuva: Pixabay   - Lisätietoa itsemyötätunnosta löytyy myös netistä, mm. www.itsemyotatunto.com ja www.self-compassion.org

 

 

Mistä on parit tehty?

 

Monet varmasti muistavat lorut, joissa kysytään, mistä on pienet tytöt ja pojat tehty.

Loruissa ainekset ovat keskenään hyvin erilaiset. Pienet tytöt on lorussa tehty sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista. Pojat etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista.

Sattumoisin löysin lapinlahtelaisen karjatilan emännän Johanna Niskasen viehättävän uudistetun runon - Mistä on pienet pojat tehty? Jaan sen kanssanne. Runon voisi mielestäni otsikoida myös - Mistä on pienet tytöt/lapset tehty.

”Etanoista ei ainakaan

Eikä sammakoista oo kuullutkaan

Ei niitä voi kaupasta ostaa

Eikä verkoilla järvestä nostaa.

 

Näitä ihmeitä joskus lahjaksi saa

Kun tarpeeksi paljon rakastaa

Pojat tehty langoista rakkauden

Yhteen neulottu muruilla hellyyden

 

Haaveista kudottu on untuvatukka

Suudelmin silotettu posken nukka

Tähdistä kirkkaimmat silminä loistaa

Onni tää maailman murheita poistaa. ”

Pariterapeutti kun olen, luin runoa myös kahden, toisiinsa sitoutuneen aikuisen välisenä tarinana. Tällöin runon otsikko olisi - Mistä on parisuhteen parit tehty?

Ei voi elämänkumppania kaupasta ostaa. Erilaisia verkkoja kumppaninetsintään sentään voi viritellä. Jotain taikaa ja ihmeellistä siinä on, kun kahden ihmisen välille syntyy rakkaus, löytyy yhdistävät rakkauden langat. Rakastuneena toinen on mielessä, toisen seuraa ja yhteisiä hetkiä kaihoaa. Miten hyvä on olla lähellä toista, tuntea toisen hengitys, hengittää samaan tahtiin. Saada tuntea olonsa turvalliseksi ja saada olla toisen silmissä hyväksytty. Tuntea, että toisella on riittävästi aikaa minulle, vain minulle.

Arki. Se tuttu arkinen ”vihollinen” suhteelle. Mihin enää jää aikaa - mitä enää jaksan. Väsymys. Uupumus. Silti vielä toive tulla ymmärretyksi, nähdyksi, kosketetuksi. Miten löytää toinen uudelleen arjen keskellä? Miten tuntea yhteyttä puolisoon? Onko omat odotukset toiseen muuttuneet vaativiksi? Miten kertoa puolisolle omista kipeistä tunnoista, kaipuusta ja halusta? Miten arjessa ja tuttuudessa vielä olla kiinnostunut puolison ajatuksista ja unelmista?

Mistä on parit tehty? Hellyyttä, aikaa, arvostusta, tunteita, naurua, yhteistä puhetta, mitä muuta? Mieti puolisosi puolia, jotka ovat hänen vahvuuksiaan tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen. Puhu niistä jollekin ja kerro ne puolisollesi. Levitä puolisostasi hyviä huhuja. Sellaisia, jotka saavat hänet ja sinut hyvälle mielelle.

Tekstin runon säe pienin muutoksin: ”Näitä ihmeitä joskus lahjaksi saa, kun tarpeeksi paljon rakastaa, meidät on tehty langoista rakkauden, yhteen neulottu muruilla hellyyden”

Helliä ja romanttisia arkisia päiviä sinulle/teille!

 

Kirjoittaja: Sari Bollström

Perheneuvoja,  pari- ja perhepsykoterapeutti

kuva: Pixabay


Kuinka saada riita poikki? 

Aina välillä riita lähtee lapasesta. Tulee sanottua ja tehtyä asioita mitä ei olisi pitänyt. Sen tosin huomaa
vasta jälkeen päin.

Näissä tilanteissä itse kärsii, kumppani kärsii, suhde voi huonosti ja lapset alkavat pelkäämään tai muuten voimaan huonosti, näin vaikka kuinka yritetään toimia niin etteivät lapset tiedä tai kuule, he kyllä tietävät ja kuulevat. Ilmapiirin he ainakin vaistoavat aikuisten etääntymisen toisistaan.

Tähän voi kokeilla niin sanottua Aikalisä-mallia. Kysymys on vastuunotosta ja turvallisuuden lisääntymisestä. Jos ja toivottavasti kun sovitte tämän käyttöönotosta niin silloin ei muistella menneitä riitoja vaan keskitytään tulevaan yhdessä sovitusti ja käydään seuraavat kohdat läpi. Malli menee näin:

Silloin kun ”tilanne ei ole päällä” aikuiset sopivat siitä että kun jompikumpi huomaa tilanteen kärjistyvän siten että kohta räjähtää, hän lähtee ulos ennen räjähdystä. Ei siis sano toiselle että ”lähde sinä ulos” vaan lähtee itse ja mielellään sanoo jotain tauosta tai aikalisästä ja molemmat jättää viimeisen sanan sanomatta”.

* Sovitaan aika, kauanko itse kumpikin tarvitsee rauhoittumiseen, joku tarvitsee puoli tuntia joku kolme tuntia. Tärkeää on sopia ja pitää ajasta kiinni, kysymys on turvallisuuden lisäämisestä.

* Kun toinen lähtee ulos, toinen päästää toisen lähtemään eikä asetu eteen seisomaan.

* Kotiin jäänyt huolehtii lapsista ja sanoo ettei ole mitään hätää.

* Kumpikaan ei huutele toisen perään, ei laita viestejä tai soittele.

* Aikalisän aikana ei soitella kaverille tai sukulaisille vaan keskitytään itsensä rauhoittamiseen, ”mitä minussa tapahtui kun menetin hermoni?”

* Sen aikana ei oteta mitään päihteitä.

* Jos tuntuu ettei pysty sovitun ajan puitteissa rauhoittumaan niin silloin pitää laittaa toiselle viesti ”menee vielä puolituntia(esim.)” jonka toinen kuittaa ”ok”. Ei kysellä missä olet, mitä teet vaan keskitytään rauhoittumaan.

* Mikäli perheessä on lapsia, heille kerrotaan että aikuisilla on tällainen malli käytössä niin heidän ei tarvitse pelästyä jos toinen lähtee ovesta ulos.

* Kun toinen tulee ulkoa takaisin, aiheeseen josta tilanne sai alkunsa, palataan vasta seuraavana päivänä. Vaikka olo on rauhoittunut niin se voi silti nopeasti leimahtaa uudestaan.

Ja kun siis tästä sovitaan, ei muistella miten toinen on aiemmin toiminut vaan keskitytään tähän.

Kun riitoja saadaan vähennettyä ja tapahtuvat loukkaamiset loppuvat alkaa turvallisuudentunne lisääntyä ja keskinäiselle luottamukselle tulee mahdollisuus kasvaa.

 

Kirjoittaja: Lauri Anttila

johtava perheneuvoja

Nurmijärven perheasiain neuvottelukeskus

Kuva: Pixabay