Seurakunta kouluissa

Koululaiset ovat seurakunnan näkökulmasta täysjäseniä, hänet kohdataan arjessaan jossa hän elää ja vaikuttaa. Koulujen ja seurakuntien yhteistyö perustuu yhteiselle kasvatustehtävälle, jossa tuetaan lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kasvua ja hyvää elämää.


Lapsen perusolemukseen kuuluu, että hän elää kokonaisvaltaisesti arkeaan. Jos esimerkiksi joku läheinen on kuollut, lapsi todennäköisesti pohtii kuolemaan liittyviä kysymyksiä. Lapsen kysymykset eivät odota. Hänellä on oikeus käsitellä lähellä olevien tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa asioita silloin, kun ne nousevat pintaan. Lapsella on oltava oikeus puhua ja pohtia elämän suuria kysymyksiä. Elämästä ei voi poistaa syntymää, kuolemaa tai elämän tarkoituksen hakemisen tarvetta. Lapsen kokonaisvaltainen tapaa elää näkyy siinä, että hän tutkii, toimii, pohtii ja sukeltaa täysillä elämään ja kasvuun. Lapsi ei tietoisesti arvota asioita. Voimmeko siis kuitenkaan lailla ja asiakirjoilla tai poistaa sellaista, joka on osa ihmisyyttä?


Kaikessa katsomukseen ja uskontoon liittyvissä asioissa on kyse myös ihmiskäsityksestä. On tärkeää, että lapsi ja nuori kokee olevansa arvokas, ainutlaatuinen, rakastettu ja hyväksytty. Monipuolinen henkinen kasvatus ei voi maassamme perustua ja tukeutua pelkästään pärjäämisen ideologiaan.


Yhtä oleellista kuin, että huolehdimme omasta suomalaisesta identiteetistä, on vahvistaa kaikkien yhdenvertaisuutta ja samanarvoisuutta. Lapsen monenlaisessa arjessa, niin koulussa kuin kotona on oivallinen mahdollisuus tutustua meidän suomalaisten juhlapyhien perinteisiin ja sisältöihin. Lapsen herkkyys ja kyky ymmärtää sanatonta ja symbolista pysäyttää myös aikuisen. Hiljaisuus, ihmettely, kyseleminen ja pohdinta yhdistävät kaikkia lapsia katsomuksesta ja uskonnosta riippumatta. Tärkeintä on aina lapsi. Niin koulun uskonnonopetus ja kotien kristillinen kasvatus vahvistavat kokemusta hyvästä, sylistä, suojasta sekä huolenpidosta. On puhuttu tarvitseeko julkisessa kasvatuksessa näkyä uskonto tai hengellisyys; meidän yhteiskuntamme ei missään määrin voi olla arvoneutraali.


Sen, joka haluaa sulkea hengellisen ulottuvuuden julkisen kasvatuksen ulkopuolelle, on sallittava kysymys: Kuinka lapset voisivat kypsyä tekemään itseä koskevia päätöksiä, jolleivät ylipäänsä opi tuntemaan sitä elämänaluetta, mistä heidän tulisi ja mistä heidän on oikeus päättää. Tästä syystä seurakunta haluaa olla mukana seurakuntalaistensa kristillisessä kasvatuksessa sekä rinnallakulkijana muille kasvattajille näiden kysymysten äärellä.

 


Nurmijärven seurakunta koulussa - kolme kategoriaa ja periaatetta

1. Koulun hengelliset tilaisuudet

positiivisen uskonnonvapauden periaatteella sisältäen myös uskonnon harjoittamista, esim. koulujumalanpalvelus, päivänavaukset osana koulun arvo- ja uskontokasvatusta

- koulu tiedottaa tilaisuuksista koteihin
- ne oppilaat osallistuvat, joiden huoltajat niin haluavat ja lukiolaiset omalla ilmoituksella (kysely tehdään yleensä kerran kouluasteen aikana) heille, jotka eivät osallistu, järjestetään samaan aikaan korvaava tilaisuus. (Koulun tehtävä)

 

2. Kasvatus

yhteisölähtöisen kumppanuuden periaatteella ennaltaehkäisevän oppilashuollon ja työhyvinvoinnin tukena

- lähtökohtana koulun tarpeet ja toiveet (esim. ryhmäytykset, päivystykset, kerhotoiminta, leirikoulut, erityisnuorisotyön pienryhmät, virkistystoiminta)

- Seurakunnan työntekijä voi olla mukana oppitunneilla oman alansa asiantuntijana ilman että vierailu olisi uskonnollinen tilaisuus, kotiseutukasvatuksessa kirkko ja seurakunta ovat yhtenä osana kotiseutua.

 

3. Hyvinvointi- ja kriisiyhteistyö

Surun ja kriisin kohtaaminen koulun kriisisuunnitelman mukaisesti eri uskontoja ja katsomuksia kunnioittaen.