Saatavilla oleminen kumppanille, kun hän sitä tarvitsee. Kummankin on mahdollista jakaa syvimpiä tuntojaan- arkipuheen lisäksi- ja kumppaniin on luontevan helppoa saada tunneyhteys. Kumppanin huomion saa herkästi kiinnitetyksi eikä oma olo ole yksinäinen tai ulkopuolinen parisuhteessa. Ehkä voi tutkia itseäänkin? Miten herkästi kumppani saa tunneyhteyden minuun, osoitanko hänen olevan se tärkein?
Arjen hektisyyden ja täyteläisyyden keskellä moni saattaa kokea ahdinkoa – ”ei ehdi, ei jaksa”. Pienet eleet ja viestit ovat merkittäviä. Katse puhuvaan kumppaniin, omien puuhien rauhoittaminen hetkeksi (kotityöt harvoin karkaavat) ja avoin, utelias mieli. Mitä haluat jakaa kanssani juuri tässä?
Entä kun tarvitsee yhteyden kumppaniinsa tai kaipaa lohdutusta, voiko silloin luottaa hänen olevan tukena?
Vastaanottavuus merkitsee reagointia kumppanin tarpeisiin ja kokemusta siitä, että omaan kumppaniin voi turvautua silloinkin, kun on epävarma tai ahdingossa. Jos voi luottaa siihen, että kumppanit ottavat vastaan toisensa tarpeineen silloinkin, kun ollaan eri mieltä tai toinen toisiaan on vaikeaa ymmärtää, kokemus turvallisesta tunneyhteydestä usein vahvistuu.
Yhteys tai toisin sanoin emotionaalinen läsnäolo voi tuntua pitkinä ja lämpiminä katseina kumppaniin. Sellaisina, joita ei samalla lailla luoda muihin ihmisiin. Kosketuksina, joita kumppani saa enemmän tai erilailla kuin muut. Ehkäpä lämpimänä läikähdyksenä sisimmässä kun kumpikin puuhastelee omiaan lähellä toista.
Erossa ollessakin voi luottaa siihen, että kumppanin kanssa on erityinen yhteys. Pelot ja ilot voi jakaa. Rakkaus voi kasvaa ja kukoistaa turvallisuuden suojissa. Minä olen minä ja sinä olet sinä, kaksi erillistä yhdessä. Kumppanilla on jotain sellaista, jota elämässäni ei olisi ilman häntä. Voisiko siitä kokea rikastuvansa, uudistuvansa ja tulevansa ravituksi?
