Parisuhteessa elävien vastaus lienee usein oma kumppani. Jotkut tukeutuvat pikemminkin ystäväänsä, työtoveriinsa, omiin lapsiinsa tai vanhempiinsa. Parisuhteen lisäksi tarvitsemme toki myös muita ihmissuhteita. Mihin kaikkeen sinä tarvitset muita ihmisiä?  

Parisuhteen yhtenä keskeisenä kulmakivenä pidetään molemminpuolista saatavilla oloa. Omaa kumppania on lupa tarvita. Ei ainoastaan silloin, kun autonrengas puhkeaa, vaan myös pelkoja, unelmia, häpeää tai surua jakaessasi. 

Entä, jos tuletkin ohitetuksi, syyllistetyksi tai vähätellyksi puolison taholta? Uskallatko paljastaa kumppanilleni itseäsi, pyytää apua tai itkeä avuttomana?  

Moni miettii sisimmässään näitä kysymyksiä ja on valitettavasti saanut kokea syvääkin yksinjäämistä parisuhteessaan, kun on pyytänyt apua tai jakanut tuntojaan. Hammasta purren on mentävä eteenpäin: yksin pärjäämisen vahva eetos kolkuttelee ihan jo suomalaisittain takaraivossa.  

Parisuhteen rakkaus tarvitsee turvaa pysyäkseen elävänä ja molempia kumppaneita hoitavana. Yhteyttä voi omalta osaltaan rakentaa sanoittamalla omia tarpeitaan syyttämättä ja arvostelematta kumppania. Voi sanoa vaikka: Minulle olisi tärkeää, jos pystyisit hetkeksi asettumaan kuulolle. Tai: Oloni on nyt tosi vaikea, tarvitsisin pitkän halauksen. Aina voi myös kysyä: mitä meidän suhteellemme kuuluu? 

Kohtaamattomuuden kolhuissa ja yhteyden puutteen jatkuessa me perheneuvojat tarjoamme tukea omalta osaltamme. Usein on avuksi, kun pariterapian ammattilainen asettuu rinnalle ajattelemaan, mitä suhde tarvitsisi. Entä mitä sen osapuolet tarvitsisivat yksilöinä?  

Arjen hektisyydessäkin on mahdollista oppia tunnistamaan, miten itse toimii, tehdä korjausliikkeitä ja pyytää vilpittömästi anteeksi. Aina emme osaa, ymmärrä tai halua. Voisiko siitäkin kaikesta oppia puhumaan?