Mutta miksi poisnukkuneita kutsutaan pyhiksi? Ovatko he parempia ihmisiä kuin me elävät? Kyllä ja ei.

Sanalla pyhä tarkoitetaan kaikkea poikkeuksellisen lähellä Jumalaa ja hänen erityisessä käytössään olevaa. Ajatellaan vaikka ilmauksia pyhäpäivä, pyhä kirja tai pyhä paikka. Ne ovat erityisiä Jumalan toiminnan välikappaleita.

Samoin edesmenneet ovat lähempänä Jumalaa kuin me muut. He ovat astuneet väliverhon läpi syvempään tapaan levätä Jumalan sylissä. Siksi heitä kutsutaan pyhiksi. He näkevät ja ymmärtävät enemmän kuin me.

He ovat nyt muiden perille päässeiden, enkelten ja itse Taivaan Jumalan seurassa. Se tekee heistä pyhiä. 

Kyyneleet pyyhitään ja rikkinäinen eheytyy

Joskus haudalla tulee ristiriitainen olo, koska läheinen oli eläessään vaikea ihminen ja hän satutti monia. Tähän kristinusko kertoo lohdullisen viestin.

Totta on, että rajan taakse astuu keskeneräisyyksien rikkomia ihmisiä. Mutta heidät parannetaan siellä. He näkevät siellä elämänsä kirkkaammin kuin tässä ajassa. Se mikä kätkettiin itseltä, tulee vihdoin valoon. Toista satuttanut ymmärtää tekonsa, lähimmäisensä ohi mennyt näkee laiminlyöntinsä.

Oman rikkinäisyyden paljastuminen parantaa ja syntien sureminen puhdistaa, sillä se tapahtuu Jumalan ja enkelten seurassa. Näin kaikki kyyneleet pyyhitään ja ihminen eheytyy vähitellen. Hänestä tulee se, miksi Jumala on hänet tarkoittanut.

Tämä antaa valoisan näkökulman vaikean ihmisen muistelemiseen. Hän ei ole enää sitä, mitä hän oli ennen. Hän pyytäisi anteeksi, jos voisi. Ja pyytääkin, sitten kun kerran tavataan.

Tämän tietäminen ei pyyhi pois vaikean ihmisen aiheuttamia vammoja. Mutta se vapauttaa kostosta ja kaunasta. Edesmenneen iankaikkisuusmatkaa voidaan siunata, vaikka hänen tekemänsä haavat satuttavat edelleen.

Mutta kuolemahan on kaiken loppu!

Viimeistään tässä vaiheessa kriittinen ajattelija ihmettelee. Eihän elämä voi jatkua kuoleman jälkeen. Kun aivokone tuhoutuu, mieli lakkaa olemasta. Kuolemanjälkeisyys on täysi mahdottomuus.

Hän on oikeassa. Ihminen on vain katoava luontokappale. Hänessä ei ole mitään ikuista. Mutta kuolemanjälkeisyys ei perustukaan ihmisen luonnollisiin kykyihin, kristinusko sanoo. Siihen tarvitaan luonnon ylittävä todellisuus, Jumala.

Jumala kannattelee jo nyt kaikkea olemassa olevaa. Hänessä me elämme, olemme ja liikumme, sanoi jo apostoli Paavali. Kuoleman hetkellä tuo kannattelemisen tapa muuttuu. Meidän elävien tietoisuus tapahtuu aivoissa. Kuoleman jälkeen Jumala tarjoaa toisenlaisen alustan, jonka varassa ihmisen mieli toimii.

Emme tietenkään tiedä, miten se tapahtuu, joten siitä käytetään lapsenomaista ilmausta ”Jumalan käsi tai Jumalan syli”. Hän ottaa edesmenneen vastaan ja pitää hänet olemassa.

Tämä ajatus tulee kauniisti vastaan itse Jeesuksen kuolemassa. Hän sanoo ristillään: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”. Näin hän kuolee ihmisen kuoleman. Siinä jäädään Jumalan käsiin. Muussa tapauksessa ihminen raukeaisi tyhjiin.

Kuolemanjälkeisyys on siis mahdollista vain, jos Jumala on olemassa, kristinusko sanoo. Ihmisen henki tai sielu, miten se sitten ymmärretäänkin, ei nimittäin ole kuolematon. Nykytermein sanottuna: mieli on aivojen tuotos, joten aivojen tuhoutuessa mielikin tuhoutuu.

Paitsi jos joku tätä lomakuntaa suurempi ottaa ihmisen vastaan.

Pidä hänestä huolta

Joillekin vainajien päivä on raskas, koska katumus painaa mieltä. Miksi olin niin kylmä ja kova hänelle? Miksi en löytänyt hyviä sanoja? Miksi jäi pyytämättä anteeksi? Nyt en voi enää korjata virheitäni. Voin vain lähettää hänelle hyviä ajatuksia, rukoilla hänen puolestaan.

Edesmenneen puolesta todellakin voi rukoilla. Jo kynttilän sytyttäminen on rukousta, kun se tehdään sillä ajatuksella, että Jumala kuulee minua. Samalla voi mielessään sanoa: pidä hänestä hyvää huolta siellä taivaan kodissa.

Myös rajan toisella puolella palavat rukouskynttilät. Perille päässeet muistavat meitä, jotka olemme vielä matkalla. He liittyvät enkelten, Pyhän Hengen ja itse Jumalan Pojan esirukoukseen, jolla meitä eläviä vedetään taivaan kotia kohti.

Tätäkin on uskontunnustuksessa mainittu pyhien yhteys. Elävien ja edesmenneiden yhteys ei katoa kuolemassakaan. Tällaisen lahjan Jumala on antanut häneen turvautuville.

Siksi pyhäinpäivän kynttilöissä loistaa toivon liekki.