Mitä kotiseurakunnassasi tapahtuu seuraavan neljän vuoden aikana? Sinä päätät siitä tänä syksynä. Marraskuussa pidettävissä seurakuntavaaleissa valitaan kirkkovaltuustoon uudet jäsenet.

”Valtuustoissa päätetään rahoista, tiloista ja ihmisistä”, kirkkohallituksessa työskentelevä seurakuntavaalien projektipäällikkö Annmari Salmela kiteyttää.

”Kirkon rahat ovat julkista rahaa. Sen käytön pitää olla läpinäkyvää. Siksi päättäjät valitaan demokraattisilla vaaleilla.”

Äänestäjien valinnat näkyvät suoraan siinä, mihin seurakunta tulevina vuosina satsaa. Jatkuuko perhekerho, kuinka käy ystävätoiminnan, keksitäänkö aivan uusia avauksia?

Tulevaisuudessa seurakunnat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen, kuntien ja koulujen kanssa. Siinäkin valtuutetuilla on pelin paikka.

”Uudet valtuutetut voivat hoksauttaa seurakuntaa yhteistyöstä”, Salmela vinkkaa.

Luottamushenkilö katselee seurakuntaa ulkopuolisen silmin ja tuo uusia ajatuksia työn tueksi. Ne silmät saattavat nähdä myös kysymyksiä, jotka askarruttavat seurakuntalaisia. 

”Mitä jos kirkon kysymykset olisivat samoja kuin ihmisten kysymykset?”

Vaalikone auttaa ehdokkaan löytämisessä

Sopivan ehdokkaan löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta Annmari Salmela kehottaa kurkistamaan avoimin mielin eri ehdokaslistoille.

”Voit miettiä, kuka ehdokkaista tuntuu läheiseltä. Tai onko tuttusi vaaleissa ehdolla? Voit äänestää häntä tai ainakin jutella siitä, millaiset asiat ovat sinun mielestäsi tärkeitä.”

Ehdokaslistat voivat syntyä esimerkiksi erilaisten arvojen tai poliittisten puolueiden ympärille.

”Kirkossa ei tehdä puoluepolitiikkaa, vaikka ehdokkaat olisivat puolueiden listoilla. Puoluetausta voi kertoa, millainen arvomaailma ehdokkaalla on”, Salmela muistuttaa.

Erinomainen apuväline ehdokkaan etsinnässä on vaalikone, joka löytyy seurakuntavaalien verkkosivustolta.

”Vaalikone on äänestäjän paras kuluttajansuoja. Sieltä näkee, mitä ehdokkaat ajattelevat eri asioista ja mitä he haluavat edistää.”

Salmela kannustaa myös katsomaan kiistakysymysten ja kuohujen ylitse.

”Liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelu näkyy julkisuudessa. Mutta fakta on, että seurakunnissa ihmiset tekevät päätöksiä keskustellen. Useimmiten tarkoituksena on etsiä yhteistä hyvää. Kannattaa siis katsoa, mitä seurakunnissa oikeasti tehdään.”

Z-sukupolvi kysyy teräviä kysymyksiä

Näissä seurakuntavaaleissa Annmari Salmela on huomannut, että jokin kirkossa kiinnostaa. Ehdokkaita on yhtä paljon kuin edellisissä vaaleissa, vaikka valtuustopaikkoja on jaossa noin tuhat vähemmän. 

”Eläköitymiskehitys näkyy vaaleissa. Ehdolle on lähtenyt tosi paljon eläkkeelle jääneitä ihmisiä, joilla on enemmän aikaa.”

Toisaalta myös alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden määrä kasvoi huomattavasti, ja siitä Salmela iloitsee. Tällä hetkellä vain harvalla valtuustopaikalla istuu nuori edustaja.

”Kirkon demokratian tila näyttää huonolta, sillä nuoret puuttuvat päätöksenteosta”, Salmela toteaa.

”Vanhemmilla valtuutetuilla on paljon osaamista ja kokemusta. Mutta nuorten puuttuminen tarkoittaa, että kaikkien ääntä ei ole kuultu. Kirkkoon tarvitaan monipuolisempi äänimaailma.”

13–29-vuotiaat eli Z-sukupolvi on Salmelan mukaan jännittävää porukkaa.

”He ovat verkostoituneita, he haluavat vaikuttaa. Tasa-arvo on heille tärkeää. He kysyvät ikäviä kysymyksiä esimerkiksi siitä, voisiko jotain tehdä toisin.”

Toisaalta seurakuntavaaleissa korostuu alueellinen näkökulma.

”Luottamushenkilöt päättävät oman alueen tulevaisuudesta. Siksi olisikin tärkeää, että ehdokkaita olisi mahdollisimman laajalla otannalla myös alueellisesti. Siten oman alueen ääni tulee paremmin kuuluviin.”

Uudet avaukset ovat tervetulleita

Tulevalla vaalikaudella seurakunnat joutuvat miettimään talouttaan tarkasti. Siksikin Annmari Salmela ajattelee, että uusien valtuutettujen tuoreet ajatukset ja yllättävät näkökulmat ovat tervetulleita.

Herättelevät kysymykset voivat näyttää esimerkiksi tältä:”Voiko kaksi kuuden hengen piiriä yhdistää yhdeksi piiriksi? Voisiko vapaaehtoisille antaa entistä enemmän vastuuta? Hoidamme kyllä tämän asian hyvin, mutta jääkö jokin toinen ihmisryhmä katveeseen?”

Suuren muutoksen Salmela on huomannut myös siinä, mitä pidetään kirkon tärkeimpinä tehtävinä.

”Kun ihmisiltä kysyttiin, mitä toivotte, että seurakunta tekee, ensi kertaa kärkeen kiilasi hautausmaiden hoito. Aina ennen diakonia, kirkon auttamistyö, on ollut ykkösenä.”

Hautausmaat herättävät takuuvarmasti keskustelua myös seuraavan neljän vuoden aikana.

”Yksikään seurakunta ei pääse hautausmaksujen korotuksesta. Valtionosuus kattaa enää 60 prosenttia tämän yhteiskunnallisen tehtävän kuluista. Kirkollisveroa taas ei saa käyttää hautaustoimen kulujen kattamiseen. Valtuutetut päättävät tässä myös kirkkoon kuulumattomien puolesta.”

Vaikka hautaukseen liittyvät asiat herättävät pohdintaa, myös diakoniatyön tarve on viime vuosina kasvanut.

”Kirkon täytyisi pitää kovempaa ääntä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolesta”, Annmari Salmela painottaa.

Mainettaan parempi kirkko

Kirkon sisällä ei aina edes tiedetä, mitä kirkosta puhutaan muualla, Annmari Salmela ajattelee.

”Jos jonkun lapsi on saanut positiivisen kokemuksen iltapäiväkerhosta, hän kertoo helposti eteenpäin, miten siellä on se ihana lastenohjaaja, joka huomioi kaikki lapset.”

Vaalityö tehdään seurakunnan arjessa, Salmela painottaa. Etulinjassa ovat muun muassa suntiot ja sihteerit.

”Miten minulle puhuttiin, kun äitini kuoli? Miten minut kohdattiin, kun astuin sisään kirkkoon?”

Sellaiset kokemukset jättävät tunnejäljen.

”Ihminen kuvittelee tekevänsä päätökset tiedon perustella, mutta 90 prosenttia päätöksenteosta, myös äänestäessä, tehdään tunteella”, Salmela sanoo.

”Kertokaa siitä hyvästä, mitä teette. Kirkko on mainettaan parempi, mutta ihmiset eivät tiedä sitä.”

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on 3.–7.11. Varsinainen vaalipäivä on 15.11. Etsi oma ehdokkaasi vaalikoneesta.