Kuunteleminen voi olla nykypäivänä aika hankalaa. Ympäristön säpinä, vauhti ja virikkeiden tulva, vaativat vastapainoksi tietoista panostamista pysähtymiseen, läsnä olevaan hetkeen ja toisen ihmisen kuunteluun. Myös itsensä kuunteleminen voi olla vaikeaa. Omia tarpeitaan voi ohittaa tai niitä voi arvostella tyyliin: Olen liian herkkä, liian tarvitseva, olen tyhmä, kun tein niin, en saisi tuntea näin jne. Ihmissuhteiden hyvinvoinnin kannalta olisi kuitenkin olennaista, että oppisi kuulemaan hyväntahtoisemmin sekä ottamaan kuulemansa todesta.
Toisen viestiä voi olla erityisen hankala kuulla, jos oma suojautumisen tarve on vahva ja kokee olonsa uhatuksi. Onhan sanottu, ettei ihminen voi kokea uhkaa ja myötätuntoa samaan aikaan. Uhkaa kokiessamme myös kuuntelukykymme romahtaa. Voidaan kuulla esimerkiksi pelkkää kriittisyyttä ja vihamielisyyttä ja silloin usein vetäydymme suojellaksemme itseämme. Puolustautuessa voimme myös hyökätä takaisin, mm.”Sähän oot itse tehnyt pahemmin”, ”Kun sä teit noin, niin pakkohan mun oli”. Kun kuulee syytöksen, on inhimillistä puolustautua. Mikä tähän kierteeseen auttaisi? Vastahyökkäykset ja vetäytyminen eivät auta vaan se, että ihmiset kokevat enemmän turvaa ja kuuntelevat paremmin toisiaan.
Tässä joitakin vinkkejä parempaan kuunteluun:
- Kuuntele täysillä äläkä mieti samalla omaa vastausta.
- Anna toiselle tilaa sanoa sanottavansa loppuun ilman keskeyttämistä.
- Kannusta toista kertomaan asiat sellaisina, kuin hän ne itse kokee.
- Tee kannustavia, avoimia kysymyksiä ja aseta asiat laajempaan kehään.
- Vältä neuvoja, ratkaisujen tarjoamista ja nopeita johtopäätöksiä.
- Kuuntele kunnioitus ja myötätunto edellä, vaikka sisällä myllertäisi.
- Muista, että myös eleet, ilmeet, äänensävyt ja hiljaisuus ovat merkityksellisiä.
- Kuuntele myös itseäsi, sillä muuten omat ennakkoluulot voivat häiritä muiden kuuntelemista.
Aito kuuntelu synnyttää läheisyyden kokemuksen. Kuulluksi tullut on valmiimpi myös kuulemaan toista, sillä pohjalla väreilee varmuus siitä, että toinen välittää ja sanoillani on merkitystä. Pohjimmiltaan me kysymme, olenko sinulle tärkeä ja onko minulla sinulle merkitystä. Kapinoimme, protestoimme ja lopulta luovutamme, jos tunnemme toisin. Voisimmeko enemmän miettiä sitä, miten rauhoittuisimme kuulemaan itseämme ja toisiamme paremmin?
