Kriisin kohdatessa

Yllättävä tai järkyttävä tapahtuma voi nostaa esiin monenlaisia tuntemuksia.

Yhteystiedot -osiosta löydät kaikkien seurakunnan pappien, diakonien ja nuorisotyönohjaajien numerot.

Seurakunta järjestää sururyhmiä läheisensä menettäneille.

Nurmijärven seurakunnan diakoniarahaston kautta voit halutessasi antaa lahjan turvapaikanhakijoille, onnettomuuksien uhreille, taloudellisessa ahdingossa oleville perheille tai esim. tulipalossa kotinsa menettäneille.

Nurmijärven seurakunta FI89 5300 0320 0236 88

Kirjoita viestikenttään: Diakoniarahasto, kriisi.

Lämmin kiitos avustasi.

Muita auttavia tahoja

Kirkon keskusteluapu

Kirkon keskusteluavun päivystäjille voi purkaa huolia ja ahdistusta. Päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia koulutettuja vapaaehtoisia ja kirkon työntekijöitä. Palvelu on valtakunnallinen, ja yhteydenottoihin vastataan eri puolilta Suomea.

Suomen Punainen Risti: Äkillinen kriisi ja henkinen tuki

Mahdollisia reaktioita ensimmäisinä päivinä

Kaikki voi tuntua aluksi epätodelliselta, painajaismaiselta. Sinun on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Saatat potea päänsärkyä, voida pahoin, palella, hikoilla tai tuntea lihassärkyä tai -jännitystä.
Olet aivan turta tai tunteesi purkautuvat voimakkaasti esimerkiksi itkuisuutena; voit tuntea syyllisyyttä, vihaa, pelkoa, surua tai helpotuksen tunnetta.

Sinun on vaikea nukahtaa tai unesi on katkonaista.
Tapahtuma pyörii jatkuvasti mielessäsi.
Pelkäät, että sama järkyttävä tapahtuma toistuu.
Koet, että sinun tarvitsee ymmärtää tapahtunut, esimerkiksi tietää syy tai löytää syyllinen. Tuntemuksia lähiviikkoina
Olet levoton ja rauhaton.
Olet ärtyisä ja äkäinen; pinnasi on lyhyt ja voit menettää malttisi pienistäkin asioista.
Olet ahdistunut, masentunut tai apaattinen.
Pahoitat helposti mielesi ja saatat tulkita muita väärin.
Sinulla on muisti- ja keskittymisvaikeuksia.
On hyvä pitää mielessä, että toiset reagoivat samassakin tilanteessa voimakkaammin, toiset lievemmin.

Näin voit itse auttaa itseäsi

Muista, että reaktiosi ovat tavallisia ja kuuluvat asiaan epätavallisessa tilanteessa.
Pelottavat ja omituiseltakin tuntuvat tuntemukset kannattaa ilmaista.
Itkeminen helpottaa.
Järkytys muuttaa kehon vireystilaa, jonka seurauksena näläntunne saattaa hävitä. Muista siis syödä.

Liikunta tekee hyvää, koska se laukaisee jännitystä. Rivakka kävelylenkki joitain tunteja ennen nukkumaanmenoa voi auttaa nukahtamista.
Vältä liikaa alkoholia ja rauhoittavia aineita.
Puhu muille kokemuksestasi. Kerro mitä ajattelit ja tunsit kohdatessasi tapahtuman ja sen jälkeen. Puhumalla työstät ikävää kokemustasi.
Joskus on helpompi ilmaista tunteitaan tekemällä kuin puhumalla. Piirrä, maalaa, kirjoita, soita tai liiku.

Jos mahdollista, jatka työntekoa vanhoista rutiineista. Kerro järkyttävästä kokemuksestasi esimiehellesi ja työtovereillesi, jotta he ymmärtäisivät olosi.
Kuuntele, mitä läheisesi tuntevat ja ajattelevat. Tapahtuma on ehkä vaikuttanut myös heihin.

Nämä epätavallisten tilanteiden aiheuttamat tavalliset reaktiot lievittyvät ajan myötä. Reagoimalla ja käymällä tapahtumaa mielessäsi tai puhumalla siitä työstät omaa kokemustasi. Vähitellen toivut järkyttävästä kokemuksesta ja huomaat, että elämä jatkuu, joskin ehkä erilaisena kuin ennen tapahtunutta.

Mieltä voivat järkyttää monenlaiset yllättävät tapahtumat. Tukea vaikeaan tilanteeseen saa esimerkiksi seurakunnan diakoniatyötekijöiltä tai papeilta. 

Apua elämän kriiseihin

Seurakunnat auttavat kuntia onnettomuuksien jälkipuinnin ja kriisiterapian järjestämisessä.

Hengellistä apua onnettomuuksien uhreille

Suomen sairaaloissa työskentelee yli sata sairaalapappia. Potilaat ja heidän läheisensä sekä sairaalan työntekijät voivat keskustella luottamuksellisesi sairaalapapin kanssa. 

Kirkon työntekijät sairaiden rinnalla

Suomen sairaaloissa toimii yli sata sairaalapappia. He ovat kaikkien potilaiden käytettävissä henkilökohtaista keskustelua, rippiä tai sielunhoitoa varten. 

Sairaalapappi kulkee vierelläsi kun olet sairas

Tue lapsen surua olemalla läsnä. Salli lapsen surra ja ole avoin. 

Lapsi ja kuolema

Lapsen kuoleman suuressa surussa ei tarvitse selvitä yksin. Läheisten lisäksi sekä kotikunta että kirkko auttavat.

Lapsen kuoleman surussa ei tarvitse selvitä yksin

Kuoleman koskettaminen paljastaa elämän rajallisuuden. Omien läheisten lisäksi tukea antaa myös seurakunta. 

Kuoleman jälkeen on toivoa